SoTe -alan ammattilaisten eettinen stressi pandemian aikana
Selviytymisen erilaisia paineita kasaantui ammattilaisen harteille. Osan niistä oli hänen itsensä asettamia, mutta mukana paineita lastaamassa olivat myös työnantaja, potilaat, omaiset ja julkisuus. Koetelluksi tulivat omakohtainen fyysinen jaksaminen ja henkinen hyvinvointi, näiden lisäksi myös työyhteisön kollegiaalisuus eli yhteisöllisyys ja ammattietiikka.
Ensiksi pandemian vakavuuden selvittyä tuli hätäännys ja huoli omasta, läheisten ja potilaiden terveydestä sekä selviytymisestä. Työntekijä saattoi ryhtyä pohtimaan, teenkö työtäni oman ja läheisteni hyvinvoinnin ja terveyden kustannuksella. Edessä oli vaaka ja sen punnusten punnitseminen. Toisessa vaakakupissa oli lain asettamat velvoitteet sekä taito tulkita ammattietiikkaa toisten hyvän näkökulmasta, ja toisessa omaan ja läheisten etuun sekä hyvinvointiin liittyviä käsityksiä ja arvostuksia. Ristiriidat ratkaisujen välillä saattoivat olla kuumottavia.
Toiseksi poikkeusolot muuttivat työn sisältöä, minkä seurauksena alkoi painaa epävarmuus selviytymisestä uudessa tilanteessa ja vastuulle langenneista uusista tehtävistä. Tuttu työrutiini muuttui hetkessä vieraaksi, jopa pelottavaksi ja ahdistavaksi. Aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ei ollut, saatikka että sitä olisi voinut simuloida ennalta. Perustehtävä ei ollutkaan enää niin selkeä.
Kolmanneksi pandemia haastoi kertaheitolla ammatillisen tiedon perusteita. Edessä oli kovia kysymyksiä: luotanko näyttöön perustuvaan ja tutkittuun tietoon vai annanko julkisuudessa vellovien käsitysten tai tunteitteni kuljettaa ratkaisujani. Yllättävät käänteet haastoivat tiedon soveltuvuutta ja vaativat ideoimaan uusia käytänteitä. Siirtyminen uuteen työkulttuuriin tapahtui muutamassa päivässä. Tarvittiin vahvasti enemmän ongelman ratkaisutaitoa ja innovatiivisuutta, asioiden eettistä punnitsemista ja priorisoimista, perustehtävän selkiyttämistä sekä tahdon ja asenteiden tunnistamista. Voidaan puhua Sosiaali- ja terveysalan työkulttuurin historiallisen nopeasta muutoksesta!
Neljänneksi huolen henkilöstön ja välineiden riittävyydestä jakoivat varmasti kaikki alalla työskennelleet. Näihin liittyi jo perustavanlaatuisia eettisiä kysymyksiä: ketkä jätetään hoitamatta, jos resurssit eivät riitä, onko ammattilaisella oikeus kieltäytyä hoitamasta potilasta, tuottaako potilaalle ero omaisista enemmän kärsimystä kuin itse sairaus tai sen riski, missä menee potilaan itsemääräämisen rajoittamisen ja vapauden raja tässä tilanteessa tai millä perusteella hoidot priorisoidaan. Kysymyksiä on lukuisia, vastauksia usein myös yhtä monta, ellei jopa enemmän.
Pyydänkin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia lähettämään sähköpostiini niitä polttavia kysymyksiä, joita pandemia toi työssä eteen. Käytän niitä apuna tutkimuksessani, jossa hahmotan pandemian aiheuttamaa eettistä ja henkistä kuormittumista, sekä koulutuksissani.
Erityisesti hoidosta vastaavien lääkäreiden ja hoitotyön esimiesten työtaakka sekä eettinen paine oli käsinkosketeltavasti aistittavissa! Työnantajan sekä laillinen että eettinen velvollisuus on huolehtia työntekijöidensä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista työaikana. Siihen katsotaan kuuluvan työturvallisuus, henkilötietosuoja, opastus ja perehdytys tehtäviin sekä työkykyä, terveyttä, perehdytystä ja täydennyskoulutusta edistävät toimet. He lisäksi vastaavat siitä, että työntekijällä on mahdollisuus suoriutua hänelle annetusta tehtävästä. Pandemia ei syrjäyttänyt näitä velvoitteita, painvastoin.
Pandemia testasi ja testaa edelleen omalla tavallaan sosiaali- ja terveysalan arvoja ja osaamista. Siinä punnitaan työyhteisöjen ja organisaatioiden johtajuutta, regointikykyä, ilmapiiriä, toimintakulttuuria, muuntumiskykyä ja joustavuutta sekä tietoa ja asenteita. Kun työnantajan puolelta ulkoiset puitteet työntekemiselle ovat kunnossa, työntekijällä on oivalliset edellytykset selviytyä myös maailmanlaajuisista haasteista. Tämä rohkaisee myös ammattilaisia tekemään ratkaisuja potilaan ja asiakkaan edun ja hyvän kannalta. Keskeisistä eettisistä kysymyksistä tuleekin yhteisiä: kenen hyvä ja etu on kyseessä, mikä on työn tekemiseni motiivi.